Kello melkein kaksitoista päivällä. NIIN tosiaan tunnen itseni aika orvoks täällä meijän neljän huoneen sisällä... Äiti pitää musta huolta, kokkailee aamupalaa ja muuta. Mutta tuntuu kun eristäytyisin muusta maailmasta? Sairasloma on toki auttanut mua toipumaankin - tunnenhan itteni enempi tasapainoseksi jo. Tuntuu etten saa mitään hyödyllistä aikaiseks. Kattelen parvekkeelta alas aamusin kun työmiehet touhuaa rakennelmansa kanssa ja laulaa iloisesti 'trololoota' Nään koko ajan miten ne edistyy, samalla kun tunnen itteni turhaks ja aikaansaamattomaksi. Tänään äiti sai mut innostumaan yhestä kirjasta, se on koko ajan toitottanut miten mun pitäisi alkaa enempi lukemaan ja miten se tekee hyvää mielelle ja aivoille...PLAAH.
No se lykkäs mulle kirjan käteen: Cecelia Ahern - Sateenkaaren tuolla puolen. Ja kiinnostuinkin lukemaan sitä aamupalapöydässä (jopa 40 sivua) Ajattelin alkaa lukemaan sitä iltaisin, jos en muuten saa unen päästä kii.
Oon lukenu kirjoja kunnolla viimeks kun olin 10. Se selittää myös sen etten jaksanut käydä lukioo... Jännityksellä ootan jo tulevaa lauantaita ja Pariisin matkaa. pääsen tuulettumaan kunnolla pois täältä kaikesta - Ruusakullan kanssa ! Tullaan sitten jo keskiviikkona pois. jännittää myöskin, ehtiikö uusi passi ajoissa valmiiksi....
-Ulla
-Ulla
älä tunne itseäsi eristäytyneeksiiii :( ihanaa et tuutte aikasemmi sieltä ! :D ehin nähä teitä kunnol lomalla :)
VastaaPoista