Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan.

Ruusalle

Kaikille suurille ja hienoille ihmisille tehään yleensä aina joku ns. omistusteksti tai vastaava missä selitetään
miten mahtava joku ihminen on ollu. Mä halusin tehä vastaavan nyt Ruusalle, siskolle.

Useesti oon miettiny, voiko kahen ihmisen välit kestää läpi loppuelämän? Minkä kaiken ystävyys voi kestää, minkä kaiken toiselle voi antaa anteeks, mitä unohtaa?
Siihen tulokseen oon kuitenki tullu, että mitä ikinä käykin me ollaan ne erottamattomat (unseparated)
kuten blogin nimikin kertoo. Sitä me Ruusan kanssa ollaan. 17 vuotta yhdessä ollaan oltu, itkut ja
naurut - kaikki yhdessä koettu.
Välillä musta tuntuu, etten ees osaa arvostaa miten merkittävä oot, miten paljon mun elämästä uupuis jos sua ei ikinä ois mun elämässä ollutkaan. Miten tärkeetä on, että on näin iso ystävyys jonkun kanssa.
Välillä musta tuntuu et puran kaikki fiilikset aina suhun, mut kelle muillekkaan oikeen kertoisin. Koska tunnet mut paremmin kun ykskään täällä. Tiedä se, että mitä ikinä tapahtuukin niin minä oon tässä.

Serkku, sisko, paraskaveri, mitä kaikkeen voikaan samaan settiin mahtua.

rakkaudella, ulla